16. Dec - 23. Jan

Kuvataiteilija Emma Ainalan haastattelu

Suomen Tukholman-instituutin galleriassa on esillä suomalaisen kuvataiteilijan Emma Ainalan (s. 1989) taidenäyttely This Will Not Appear On Your Timeline Unless You Decide to Share It. Pääsimme haastattelemaan Ainalaa hänen taiteellisesta työskentelystään. Haastattelu toteutettiin joulukuussa 2020.

Teoksesi ovat hyvin yksityiskohtaisia, täynnä erilaisia elementtejä ja hahmoja, ja niissä tapahtuu paljon. Kuinka tarkkaan suunnittelet maalausta ennen kuin lähdet maalaamaan? Olisi kiva kuulla hieman siitä prosessista, miten työstät teoksesi ideasta valmiiksi maalaukseksi.

Merkitsen visuaalisia muistiinpanoja jatkuvasti. Tallennan kuvia koneelleni muistiin ja piirrän luonnoskirjoihini. Jossain vaiheessa mieleeni alkaa hahmottua kuva valmiista teoksesta, ja ennen kuin alan maalaamaan, piirrän tämän vision lyijykynällä paperille melko kokonaisena. Maalausprosessi on kuitenkin aina oma juttunsa, jonka myötä teoksesta sekä jää pois että tulee lisää elementtejä. Välillä teos saattaa olla melko samankaltainen kuin sitä edeltävä luonnos, tosinaan se muuttuu hurjastikin.

Millainen on suhteesi taidehistoriaan? Keiden taiteilijoiden – elävien tai kuolleiden – työtä ihailet?

Musiikki on ollut minulle olemassa paljon ennen kuvataidetta. Isäni on jonkin sortin taidemusiikkinörtti, ja jos virsiä ei veisattu, niin lapsuudessani soi aina kuitenkin joku musiikki taustalla. Osasin jo 10-vuotiaana kaikki Kate Bushin levyt ulkoa. Ihastuin artisteihin, joiden kappaleet pystyin kuvittelemaan näkyinä ja joiden maailmassa myös visuaalinen puoli on suuressa roolissa. Ei ollut väliä, ymmärsinkö kaikkea mitä biiseissä sanottiin – tärkeintä oli tunnelma. Ehkä musiikissa olleiden taidehistoriaviittausten ja musiikkivideoiden myötä kiinnostuin myös kuvataiteesta. Frida Kahlosta, maagisesta realismista, surrealismista ja niin edelleen. Lukiossa innostuin prerafaeliiteista. Myös heidän ajatuksensa siitä, että taide voi kätkeä sisäänsä jotain pyhää ja että taide ja elämä kietoutuvat toisiinsa, on aina ollut kiehtova. Kyse on muustakin kuin taide-esineiden tuottamisesta. Taiteilijuus voi olla ennen kaikkea vapautta nähdä toisin. Muita voimakkaasti vaikutuksen tehneitä taiteilijoita ovat mm. Edvard Munch, Balthus, outsider taiteilija Henry Darger, ja suomalaisista vaikkapa Elina Merenmies, Susanna Majuri ja Eeva Peura. Kaikkien heidän teostensa äärellä olen kokenut jotain selittämätöntä. Niissä on todella muutakin, kuin sanallistettavissa oleva. Instagramista olen löytänyt ilahduttavan paljon upeita nuoria taiteilijoita kuten Jessie Makinsonin, ja Lindsey Mendickin.

Kuvaamasi maailma näyttää teoksissa välillä kaoottiselta. Lattioilla ja maassa voi olla roskaa ja verta, ja tavaroita on erikoisissa paikoissa. Naiset riitelevät, telmivät tai ryömivät lattioilla. Millainen suhde sinulla itselläsi on kaaokseen?

Koen että elämä on jatkuvaa, satunnaisten harmonisten hetkien rytmittämää kaaosta. Tulen toimeen, kun hyväksyn sen, enkä kuvittele, että voisin erityisen hyvin hallita sitä. Tämä luovuttaminen ei merkitse minulle passiivista suhtautumista, enemmänkin uteliasta. Maalaaminen ja elämä tapahtuvat rinnakkain ja limittyvät toisiinsa. Saan luovasta prosessista uusia näkökulmia myös elämään sen ulkopuolella. Tavallaan maalausta tehdessä on rajattomat mahdollisuudet. Tai niin voin kaikkivoipaisuuden tunnoissani kuvitella. Todellisuus on kuitenkin jotakin muuta. Teen sen, mitä tulee ja parempi, että luotan siihen.

Teoksissasi on usein tekstinpätkiä, sanoja tai pieniä lauseita. Miten tekstit valikoituvat maalaukseesi? Millainen merkitys teksteillä on kokonaisuuden kannalta?

Tekstit ovat usein lyriikoita minulle tärkeistä biiseistä, tai jotain muita lauseita, jotka ovat jääneet kiertämään kehää päähäni tai väijymään alitajuntaan. Suhteeni sanoihin maalausten sisällä, teosten nimeämiseen ja kieleen niissä on muuttunut rennommaksi ja leikkisämmäksi. Ennen koin jopa teosten nimeämisen taakkana ja kamalan lopullisena. Pelkäsin, että sanat rajoittavat katsojan tulkintaa. Nykyään nautin siitä, että voin tuoda teoksiini lisää tasoja sanojen avulla.

”This Will Not Appear on Your Timeline Unless You Decide to Share It.” Mistä näyttelyn nimi tuli?

Sekin on juuri tuollainen lause, joka on jäänyt mieleeni pyörimään. Olen pitkään ollut kiinnostunut siitä, miten ihmiset esittävät ja rajaavat itseään, netissä ja sen ulkopuolella. Kysymyksistä aitoudesta, jakamisesta, yhteyden tunteesta, keskustelusta sen ympärillä ja niin edelleen. Tuo lause tuntui jotenkin vahvalta. Olin juuri ennen tuon lauseen pompsahtamista tietokoneen ruudulleni pohtinut Instagram-stories-postauksia, joissa rohkaistaan ihmisiä jakamaan esim. traumaattisia kokemuksiaan somessa. Yhdessä postauksessa luki, että näistä asioista pitää puhua, sillä näin yhteiskunnalliset epäkohdat saadaan näkyviksi ja muut saman kokeneet voivat samastua siihen. Ymmärrän mitä kehotuksella haluttiin sanoa. Vaatimuksena luettuna se on kuitenkin aika hurja.

Sinulla on ollut viimeisimpinä vuosina Suomessa useita yksityisnäyttelyjä taidemuseoissa ja -gallerioissa. Keväällä avautuu uusista teoksista koostuva näyttely Helsinki Contemporaryyn. Millaisia tavoitteita tai unelmia sinulla on tulevaisuudelle taiteilijana?

Elämme kollektiivisesti monella tapaa epävarmaa aikaa. Olen jo pitkään sanonut, ettei minulla ole mitään tavoitteita tai unelmia uraani liittyen. Maalaan sisäisestä tarpeesta ja tahdon ennen kaikkea tehdä teoksia, joista löydän tekemisen ilon ja oivalluksia.  Jos muut ihmiset ovat kiinnostuneita teoksistani, se on upea lisä. Jos kuitenkin kävisi niin, ettei maalaaminen enää tunnu hyvältä, lopetan ja teen jotakin muuta.

Kiitos haastattelusta Emma!

Kuva: Lauri Ainala.

Emma Ainalan näyttely on esillä Suomen Tukholman-instituutin galleriassa 23.1.2021 asti tiistaisin ja torstaisin kello 15–17. Vierailuajat ovat myös sovittavissa. Jos haluat vierailla galleriassa näiden aikojen ulkopuolella, olethan yhteydessä ohjelmavastaava Hanna Tapioon: hanna.tapio@finlandsinstitutet.se